Tekes eli Teknologian kehittämiskeskus on yritysten ja tutkimuslaitosten julkinen rahoittaja. Tarkoituksena on edistää teollisuuden ja palveluelinkeinojen kilpailukykyä teknologian keinoin. Millaisiin kohteisiin rahaa myönnetään? Mihin suuntaan teollisuus Suomessa kehittyy? Kuinka rahoituksessa on onnistuttu? Lisääkö automatisointi työpaikkoja? Kiina-ilmiön vaikutukset Suomessa. Näihin kysymyksiin vastaa Tekesistä teknologiajohtaja Henri Grundstén.
Artikkeli julkaistu Uudenmaan Alueen Insinööri -lehdessä nro 3/2004. Artikkeliluettelo.
Teksti ja kuvat: Reino Laukkanen
www.studiolumi.com

RL: Missä yrityksen kehityskaaren vaiheessa Tekes on mukana?

HG: Tekes rahoittaa tutkimus- ja kehitysprojekteja, joilla on tietty päämäärä ja aikataulunsa, työsuunnitelmansa ja ennen kaikkea kustannusarvionsa. Meidän rahoitus kohdistuu hyväksyttyihin kustannuksiin jollain tietyllä prosentilla. 1/3 rahoituksesta menee yliopistoille ja tutkimuslaitoksille soveltavan teollisen tutkimuksen rahoitukseen ja sitten 2/3 rahoituksesta menee yrityksille tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Tekes on mukana rahoittamassa tutkimus- ja kehitystoimintaa aina alkuvaiheen soveltavasta tutkimuksesta yrityksen kasvu- ja kansainvälistymisvaiheisiin asti. Rahoitustarjonta ja palvelumuodot riippuvat siitä, missä vaiheessa yritys on.

RL: Olen kuullut kritiikkiä, että Tekes antaisi rahaa tuotekehitykseen ja laitteisiin, mutta markkinointiin ei enää sitten riittäisikään.

HG: Se on ihan totta ja siihen on perusteet olemassa. On syytä muistaa, että Tekesin toimintaa säätelee hyvin vahvasti lait ja asetukset sekä ennen kaikkea valtioiden väliset sopimukset, kuten EU-tason säädökset. Ne kieltävät julkisen sektorin, käytännössä valtion avun kohdistamisen vientiin, markkinointiin ja myyntiin liittyviin toimenpiteisiin. Siitä huolimatta olemme Tekesissä kuitenkin panostaneet yhä enemmän ja lisääntyvässä määrin myös liiketoimintaosaamisen kehittämiseen teknologian rinnalla. Yksistään teknologia ei vielä riitä, vaan se teknologia on myös muutettava kannattavaksi liiketoiminnaksi, ennen kuin tavoittelemamme vaikutukset syntyvät. Rahoittamissamme yritysten kehitysprojekteissa on teknologisen tutkimuksen ja kehittämisen lisäksi toimintakokonaisuuksia ja osia, jotka kohdistuvat liiketoiminnan kehittämiseen, jota siitä teknologiasta tavoitellaan. Kuitenkin siten, että se teknologia ja siihen liittyvä tutkimustyö on projektin pääsisältö. Mutta tietyissä ääritapauksissa jopa viiteenkymmeneen prosenttiin asti voi hankkeissa olla sellaisia kustannuksia, jotka aiheutuvat liiketoimintaosaamisen kehittämisestä.

RL: Millaisia arvoja tai päämääriä Tekes suosii, mitkä ovat Tekesin rahoituskriteerit?

HG: Kun arvioidaan meille esitettyjä projekteja, perusasiana on teknologialähtöisyys. Pitää olla kysymys teknologiaan tai siihen liittyvään osaamiseen perustuvasta liiketoiminnasta, sellaisesta jossa liiketoiminnan kilpailukyky perustuu teknologiaan ja osaamiseen.
Toinen on se, että rahoitettavalla projektilla tai hankkeella tavoitellaan jotakin merkittävää kehitysaskelta. Kyseessä on yrityksen kannalta merkittävä panostus ja projektin tavoitteeksi asetetulla tuloksella tavoitellaan merkittävää liiketoimintaa, jossa on kasvupotentiaalia ja toisaalta sitten kansainvälistä kilpailukykyä. Mukana on myös riskejä, mutta onnistuessa saavutetaan merkittävää kilpailuedun kasvamista.
Nythän on jonkun verran ollut julkisuudessa sitä viestiä, että Tekes rahoittaa konkurssikypsiä tai konkurssiin meneviä yrityksiä. Se on tietysti ihan luonnollista. Ei ole mitään syytä käyttää veronmaksajien rahoja sellaisiin hankkeisiin, jotka muutenkin onnistuvat.

RL: Minkälaiset ovat rahoituksen painopistealueet tällä hetkellä? Minkä tyyliseen teknologiaan Tekes sijoittaa?

HG: Tässä on juuri hiljattain julkistettu viime vuoden rahoitustiedot ja se, miten meidän rahoitus on sitten kohdistunut eri teknologia-alueille. Tieto- ja viestintäteknologian sekä bio- ja kemianteknologian osuus on yli puolet. 392 miljoonan euron budjetista 115 miljoonaa meni tieto- ja viestintäteknologian alueelle ja 107 miljoonaa bio- ja kemianteknologian alueelle. Seuraavaksi suurin on tuotantoteknologia, joka ehkä on tätä perinteistä teollisuutta luonteeltaan, 74 miljoonaa euroa. Energia-, ympäristö- ja rakennusteknologia, jossa on monta erilaista jo sisällä, oli myös 74 miljoonaa euroa.

RL: Onko Tekesin hankkeissa ja rahoituksessa nähtävissä jokin tulevaisuuden suunta?

HG: Tekes toteuttaa kahden vuoden välein teknologiastrategian, joka tapahtuu vuorovaikutuksessa sidosryhmiin ja yhteistyötahojen kanssa pääasiassa Tekesin oman työn tuloksena. Strategia pyrkii nostamaan esiin näkymää, joka meillä on eteenpäin. Paraikaa on käynnissä prosessi, joka valmistuu kesän jälkeen.
Jos tässä tällaista kevyttä analyysia tekee, niin selvää on, että bio- ja kemianteknologian alueeseen ollaan panostamassa paljon. Siihen kuuluu mukaan terveys- ja hyvinvointiteknologia vahvasti ja sillä puolella näemme, että on kasvun mahdollisuuksia. Biopuoleen liittyy tietysti tänä päivänä vahvasti esillä ollut kysymys, että kannattaako siihen panostaa ja paljonko ja koska ne tulokset sieltä syntyvät. Sille alallehan on tyypillistä erittäin pitkät kehitysajat ja pitkät panostukset, ennen kuin tuloksia sitten tulee ja riskitkin ovat jonkunmoisia. Jos katsoo globaalisti tätä kenttää, niin kyllä se sama trendi on havaittavissa kaikkialla muuallakin teollisuusmaissa ja osaamis- ja teknologiamaissa, panostus biopuoleen on vahva.
Ei meillä täällä Suomessa mitään omaa erityistä strategiaa ole, jolla me sitten pyrittäisiin jotenkin eri polkuja vaan kyllä kohtalaisesti näitä valtavirtoja kuljetaan.
Tieto- ja viestintäteknologia on toinen, joka on merkittävä alue jatkossakin. Siellä tapahtuu kehitystä. Tällaisia buumityyppisiä juttuja ei ehkä ole syytä odottaa kuin mitä -90-luvun lopulla oli, mutta kyllä se on merkittävä toiminnan alue ja sillä alueella kasvua ja kehittymistä tapahtuu.
Onko sitten perinteinen teollisuus jotenkin häviämässä taustalle, sanoisin niin, että ei. Paremminkin siellä tapahtuu konvergoitumiskehitystä. Perinteinen teollisuus ja tietotekniikka tulevat lähemmäksi toisiaan ja alkaa syntyä älykkäitä tuotteita, perinteisen valmistavan teollisuuden tuotteita, joissa on merkittävä määrä mukana esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologiaa, sillä tavalla syntyy kokonaan uusia juttuja. Ei se perinteinen teknologia tuote- ja tuotantolähtöinen materiaaliteknologia ole mihinkään katoamassa. Kyllä siellä kehitystä tapahtuu kaikilla rintamilla.

RL: Sähkö korvaa työmiehen, onko siitä ollut puhetta? Kehitetäänkö Tekesin hankkeissa teknologiaa, joka korvaa työvoimaa?

HG: Oikeastaan jopa yllättävänkin vähän esiintyy tällaista pohdiskelua että mikä on se eettinen tai moraalinen oikeutus näille meidän rahoituspäätöksille tältä kannalta, että kehitetään teknologioita ja ennen kaikkea tuotantoprosesseja, joissa yhtenä päämääränä on vähentää inhimillisen työn määrää ja sitä kautta voidaan nähdä yhtäältä, että se heikentää työllisyyttä. Kyllä kai se aika laajalti ymmärretään ja hyväksytään, että se on se ainoa vaihtoehto, meidän on tehostettava näitä prosesseja, lisättävä niiden tuottavuutta jotta me ylipäätään pärjättäisiin globaalissa kilpailussa. Tätä pohdiskelua on tarvittaessa mahdollista jatkaa vaikka kuinka pitkälle ja iso osa siitä ajautuu sen alueen ulkopuolelle, jossa Tekesin vaikutusmahdollisuudet ovat ja toiminta ei enää ole relevanttia, vaan siinä on muita asioita. Voisi niin kuin todeta, että eletään tämän tyyppisessä yhteiskuntajärjestyksessä, jossa työn hinta on se mikä se on ja kun se kerran on ikään kuin annettu tekijä, meidän täytyy sitten näillä rajoitteilla ja lähtökohdilla pyrkiä mahdollisimman hyvään kilpailukykyyn, jotta ylipäätään tämä kansantalous pärjäisi tässä globaalissa kilpailussa. Silloin tietysti väistämättä tullaan siihen, että meidän on pyrittävä säästämään kustannuksia kilpailukyvyn nimissä ja keksittävä siihen ratkaisuja, jotta ylipäätään pystytään olemaan mukana tässä kansainvälisessä kilpailussa.
Sitten kun tullaan palvelujen alueelle, niin siellä jos missä sen henkilökohtaisen työn merkitys on ratkaiseva ja sitä ei varmaan koskaan voida korvata täysin koneella ja automaatiolla, mutta kysymykseksi jää, miten käytännössä toteutetaan tämä järjestelmä siten, että on kannattavaa pitää ihmisiä töissä palvelualoilla, miten tehdä palvelualat houkutteleviksi ja niin poispäin. Minun mielestä palvelualalla on paljon haasteita ja toisaalta näen siellä myös paljon mahdollisuuksia juuri palvelupuoleen panostamalla.

Nythän on kuulunut jo kommentteja siitä, kuinka Kiina-ilmiöön saattaa liittyä pikkaisen ylireagointia. Tuotantoa lähdetään siirtämään muualle, vaikkapa Kiinaan tai Itä-Eurooppaan, vailla riittäviä riskianalyyseja ennen kaikkea vain siitä syystä, kun muutkin niin tekevät. Niitä Kiinan riskejä on alettu viime aikoina nostamaan myös esiin. Se on kuitenkin ihan oma kulttuurinsa, toimintatapansa, historiansa, kaikki nämä, jotka vaikuttavat siihen. Jos vastapuolella on pelkästään se teollisen työpaikan tuntipalkka ja sen kilpailuetu esimerkiksi suomalaiseen työvoimakustannukseen, niin se on kovin yksipuolinen se vertailu ja sen takia emme välttämättä ole vielä nähneet, mihin se kehitys johtaa.

RL: Kiinakin toisaalta tulee Suomeen, jos ajatellaan että täällä on paljon kiinalaisia opiskelijoita eri oppilaitoksissa.

HG: Se on yhtäältä rikkaus ja tietysti pitää aina muistaa se, että tilanne ei pääse sellaiseksi, että kaiken sen lisäksi, että, minä kärjistän nyt tahallani, kiinalaiset vievät kaikki meidän teolliset työpaikat, me koulutetaan niiden ihmiset kaupan päälle. Tietysti tästä täytyy pitää huoli, mutta toisaalta minä näen myös paljon enemmän kuin näitä haittapuolia, myös hyötyjä tästä. Tätä tutkija- ja opiskelijavaihtoa esiintyy, koska se hyödyttää meitäkin täällä. Se on nähtävä myös resurssina ja rikkautena. Tässähän oli hiljattain mullistava tutkimustulos, liittyiköhän se D-vitamiiniin, joka saatiin Suomeen, joka muutti pitkään vallinneita käsityksiä siitä, miten D-vitamiini toimii ja vaikuttaa ihmiskehossa. Siinä oli hyvin monikansallinen tutkijaryhmä. Itse asiassa tänä päivänä on siihenkin suuntaan mielipiteitä, että meidän pitäisi enemmän houkutella tänne muualta tutkijoita, koska mukana tulee osaamista, erilaista näkemystä, erilaista lähestymistapaa ongelmien ratkaisuun. Kun kaikki tämä osaaminen pystytään kokoamaan yhteen ja hyödyntämään ja sitten vielä pitämään ne tulokset täällä Suomessa, se on kyllä nähtävä enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

RL: Kun M2M-messujen kaltaisia tapaamisia kehitetään, missä on paljon pieniä toimijoita, jotka käyvät vuoropuhelua keskenään, sinne pitäisi saada myös joku iso toimija mukaan. Pienien on hankala mennä isojen luo.

HG: Silloin tällöin julkisuudessa esiintyy pohdiskelua siitä, että miksi Tekes rahoittaa menestyviä suuria, kansainvälisiä yrityksiä, kärkipäässä ennen muuta juuri Nokiaa. Tähän liittyvä logiikka on juuri se, että paljon enemmän kuin Nokia tai muut vastaavat yritykset tarvitsevat Tekesin rahoitusta, niin Tekes tarvitsee näitä yrityksiä, ennen kaikkea tämän suomalaisen innovaatiojärjestelmän nimissä. Haluamme olla verkostoimassa ja saattamassa yhteistoiminnan piiriin yhtäältä näitä suuria kansainvälisiä, globaaleja suomalaisia yrityksiä, toisaalta pienempiä pk-sektorin yrityksiä ja samalla tutkimuslaitoksia. Näiden välinen vuorovaikutus on se, johon me pyrimme. Rahoittamalla näitä suuria yrityksiä, voimme velvoittaa heitä sitten yhteistyöhön. Se on itse asiassa meidän kriteereissäkin ihan erikseen määritelty. Jotta me voisimme suuryritystä rahoittaa, siellä pitää olla joko yhteistyötä pk-yrityksen kanssa, yhteistyötä tutkimuslaitoksen kanssa tai sitten tämä hanke pitää olla osana teknologiaohjelmaa, jossa se yhteistyö on jo ikään kuin sisään rakennettuna. Tätä kautta me mahdollistamme, että osaamista siirtyy suurista yrityksistä pieniin päin. Suuren yrityksen saatavilla olevat resurssit, resurssit laajasti ymmärrettynä, kansainväliset kontaktit, verkostot, jakelukanavat, korkean tason kansainvälinen tieto ja kaikki muu ehkä valuu näissä kansantalouden rakenteissa myös sinne ruohonjuuritasolle päin. Tämä on se idea siinä.